Julkisesti käytävää kuntarakennekeskustelua seuratessani huomio on kiinnittynyt moniin puheenvuoroihin; kuntakoon kasvattaminen nähdään usein ratkaisuna turvata kuntalaisten peruspalvelut. Käytännön tosiasia on kuitenkin se, että kuntakokoja muuttamalla kuntien tulot eivät lisäänny. Mutta syntyykö toiminnallista säästöä?

Vaasan yliopistossa tehtyihin tutkimuksiin perustuen päällekkäisyys hallinnossa lisääntyy kuntakoon kasvaessa. Mitä suurempi kunta, sitä moniportaisempaa hallintoa tarvitaan. Pienessä kunnassa hallinto hoidetaan tehokkaammin ja muun työn ohella. Toiminnallista säästöä ei synny kuntaliitoksesta, vaan siitä, kuinka palvelut tuotetaan.

Itse kannatan mahdollisimman laajasti palveluiden tuottamista, enkä ihannoi kuntaliitoksia, mutta en myöskään vastusta kuntien omasta tahdosta tehtäviä kuntaliitoksia.

Jotta kunnat voivat pärjätä tulevaisuudessa, kun menot lisääntyvät nopeammin kuin tulot, on pakko löytää säästöjä palveluiden tuottamisessa. Ellei tässä onnistuta, joudutaan puuttumaan palveluiden tasoon kuntakoosta riippumatta. Oleellista on, ettei palveluita turvata kuntaliitoksilla, vaan sillä, kuinka tehokkaasti palvelut voidaan tuottaa.

Epäilen Eero Heinäluoman näkemystä, jonka mukaan palvelut voidaan turvata kuntakokoja kasvattamalla (MTV3 / Aamu-TV). Ytimessä palvelut kyllä säilyvät, vaikka hallinnon tehottomuus lisääntyy. Sen sijaan reuna-alueilta palveluita joudutaan karsimaan. Suuressa kunnassa suuret rakenteet ja lukuisat “väliportaat” kuluttavat laskennalliset säästöt hallinnossa.

Mielestäni palveluiden taso voidaan turvata parhaiten tekemällä ennakkoluulotonta yhteistyötä itsenäisten kuntien välillä sekä kehittämällä yksityistä palvelutuotantoa. Tällöin palvelut voidaan tuottaa kokonaistaloudellisesti edullisimmalla tavalla. Vaikka palvelut osittain siirtyisivätkin kauemmaksi, takaa paikallisen päätöksenteon säilyttäminen tehokkaamman palvelutuotannon, kuin suuri yksikkö ja keskitetty päätöksenteko.

Kun ollaan rehellisiä, suurkunta ajattelussa säästö ei synny hallinnon keskittämisestä, vaan keskittämällä palvelut suurempiin yksiköihin harvoissa paikoissa tarjottaviksi.

Mitä palveluiden keskittämisestä seuraa? Siitä seuraa työpaikkojen ja asukkaiden hienoinen siirtyminen suurta kuntakeskusta kohden. Tästä seuraa, että suurempaan kuntaan liittyneen pienkunnan julkisten palveluiden karsiutumisen lisäksi myös yksityiset palvelut alkavat kuihtua, asuntojen arvot alkavat laskea ja usko tulevaisuuteen heikkenee.

Tällä tavalla mentäisiin kohti eurooppalaista mallia, jossa 90% ihmisistä asuu kaupungeissa ja 10% maaseudulla. Suomessa vastaavat luvut ovat 70 / 30.

Haluan korostaa, että palveluiden keskittäminen suurkuntiin ohjaa laajasti koko alueen kehittymistä. Riittävän laaja kuntaverkko takaa laajemman palvelutuotannon sekä paikallisen päätöksenteon ja lähidemokratian säilymisen.
Kuntaliitoksia on toteutettu ja toteutetaan jatkossakin. Kuntalaisten edun mukaista on, että päätöksenteko voidaan säilyttää mahdollisimman lähellä kuntalaisia. Tämä ei estä palveluiden järjestämistä uudella tavalla huomioiden taloudelliset toimintaedellytykset sekä yhteiskunnan muutokset.

Tärkeintä on nähdä realistisesti, mitä mistäkin seuraa – eikä odottaa pelastajaa suurkunnista. Pelastus tulee varmimmin vaihtoehtoisesta palvelutuotannosta, jossa valta ja vastuu ovat mahdollisimman lähellä palvelun käyttäjää.

Valitettavaa on se, että moni kunta on ajautunut tai ajautumassa taloudellisesti niin ahtaalle, että todellista valtaa alkavat käyttää muut kuin kunnassa vaaleilla valitut päättäjät. Siinä tilanteessa on yleensä vain huonoja vaihtoestoja.

Uskon, että laajasti vahvaa ja elinvoimaista Suomea voidaan rakentaa paremmin laajan kuntaverkon avulla, kuin suurkuntien toimesta. Tässä asiassa kuntien välisillä etäisyyksillä on erittäin keskeinen merkitys. Mitä lähempänä maantieteellisesti liittyvien kuntien palvelut ovat, sitä paremmin kuntaliitos toimii.

Markku Laitinen
kehitysjohtaja
Hankasalmi