Elämme parhaillaan yhteiskunnassa suurten muutosten aikaa. Keskustellaan kuntien yhdistämisestä, palveluiden uudelleen järjestämisestä, talouden tasapainottamisesta ja säästöistä.

Tässä kirjoituksessa tarkastelen maaseutukuntien tulevaisuutta, vähän uhkia, mutta ennen kaikkea mahdollisuuksia menestyä tulevaisuuden kilpajuoksussa.

Ensiksi pitää asettaa tulevaisuuden tavoite. Onko tavoite sopeutua päälle vyöryvään paineeseen yhdistyä asiassa kuin asiassa suuriin kokonaisuuksiin, joita johdetaan jostain kaukaa ja kaukana tehtyjen päätösten ohjaamina? Tämä koetaan julkisuudessa rohkeana ja edistyksellisenä toimintamallina, johon on luonnikasta mennä mukaan. Vai onko tavoite tehdä itsenäisiä päätöksiä, ei aina valtavirran, vaan kuntalaisten tarpeiden näkökulmasta tosiasiat tunnustaen?

Tehtävä ei ole helppo, mutta harvoin hyvään lopputulokseen pääsee helpolla ja vielä harvemmin antamalla toisten päättää omista asioista. Yhteiskunnallista päätöksentekoa seuranneena minun on pakko todeta, että mitä kauempana päätöksenteko on, sitä helpompi on tehdä ikäviä päätöksiä. Mitä lähempänä päätöksenteko on kuntalaista, sitä perusteellisemmin asiat tulee selvitettyä sekä perusteltua. Malli on haasteellinen, mutta demokraattinen.

Jotta voidaan kehittää demokraattista, lähellä kuntalaista olevaa mallia, tulee huolehtia taloudesta. Vain terve talous takaa pitkässä juoksussa itsenäisyyden. Hankasalmen maantieteellinen sijainti antaa hyvät mahdollisuudet yhteistyön pohjalle rakentuviin palvelukokonaisuuksiin. Näissäkin malleissa tulee säilyttää hallinnollinen kontrolli sekä mahdollisuus arvioida, tarvittaessa kriittisestikin tehtyjä ratkaisuja. Tähän liittyen asioita on monia, joista tällä hetkellä ajankohtaisia ovat mm. perusterveydenhuollon järjestäminen, toisen asteen koulutus, kirjasto, päivähoito ja kouluverkkoratkaisut meillä ja eri puolilla maakuntaa.

Edellä kuvattujen palvelukokonaisuuksien järjestämisen ohella on ilmassa monia uusiakin mahdollisuuksia.

Onko edessä uudenlainen teollistamisen aika? Energiasta voidaan rakentaa hajautetun mallin mukaan maakuntiin uusi teollistumisen aikakausi.

Lannasta syntyvä biokaasu, vilja- ja puupohjainen etanolin tuotanto, biodiesel, puu, turve, tuuli- ja vesivoima ovat tulevaisuuden suuria sanoja, joista tulee tehdä tekoja.
Hajautettu teollinen tuotanto näistä energialähteistä on maaseudun suurimpia mahdollisuuksia vuosikymmeniin.

Nyt tarvitaan yksituumaisuutta sekä tahtoa tehdä mahdollisuuksista uutta teollisuutta. Ellei tahtoa ja yksituumaisuutta löydy, jää maaseudulle helposti vain raaka-aineen tuottajan rooli ja varsinainen jalostus ja työpaikat valuvat muualle suuriin asutuskeskuksiin.

Saksassa on 5000 biokaasulaitosta ja tavoitteena on 30000 biokaasulaitosta eri puolilla maata. Kyse on hajautetusta pientuotannosta.

Myös yhdyskuntalietteen jalostaminen biokaasuksi ja sähköksi on tulevaisuutta. Jäljelle jäävä biojäte voidaan kuivata ja polttaa, jolloin jätteestä syntyykin ”hyödyke” ja toivon mukaan haluttu sellainen, toisin kuin nyt. ”Maailma muuttuu Eskoseni” sanottiin aikanaan. Nyt on aika olla hereillä. Kun mahdollisuudet ovat käsillä, niihin on tartuttava ajallaan. Näissäkin asioissa laajasti yhteistyötä tehden voimme rakentaa elävää maaseutua ja laajasti elinvoimaista yhteiskuntaa, jossa suurten keskusten ympärillä on kehittyvä maaseutu. Siitä hyötyy koko yhteiskunta.

Kaiken tämän keskellä on kuntalainen, joka ihmeissään odottaa, mitä tästä kaikesta mahtaa seurata. Kuntalaisen on hyvin vaikea päästä sisälle suureen kokonaisuuteen, jota kunta ja muu yhteiskunta kaikkine palveluineen ja toimintoineen sisällään pitää.

Kuntalainen muodostaa käsityksen asiasta saamansa tiedon pohjalta, jota tuottavat virkamiehet sekä luottamusmiehet ja -naiset rakentaessaan arvopohjaa ja suuntaa tulevaisuudelle yhdessä julkisen sanan kanssa. Tehtävä on kaikille vaativa ja aina ajankohtainen.

Markku Laitinen
kehitysjohtaja